Poor Knights

The mandatory waterfall in Whangarei.

Yksi alkuperäisistä syistä lähteä Uuteen Seelantiin oli mahdollisuus sukeltaa uniikeissa kohteissa. Valinnanvaraa olisi ollut, lähtien toimivasta tulivuoresta ja päätyen luolasukelluksiin. Loppujen lopuksi aikataulumme tiukkeni niin, että päätimme viettää kolme viimeistä päiväämme Whangreissa, ja sukeltaa Knight Divers -nimisen, yhden miehen sukellusfirman kanssa Poor Kinghts -saarilla. Tonyn heikon sukellushistorian huomioon ottaen tämä järjestely oli parempi; tulivuoren rinteellä tai luolassa sukeltaminen ei olisi tullut kysymykseenkään, ja yksikseni meneminen tuntui tylsältä.

Kipparimme Don osoittautui yhdeksi niistä kovia työtunteja puurtavista miehistä, jotka ilmeisen tosissaan tykkäävät työstään. Hän halusi kovasti tarjota hyvän reissun vierailleen, omalla viivasuoralla tyylillään, pitäen turvatekijät jatkuvasti päällimäisinä. Yksi syy Donin pienehkön veneen valintaan oli se että vene oli nimenomaan pienehkö: Pelkoa 30 turistin laumassa sukeltamisesta ei ollut. Hintakin oli kohdallaan ja saimme lähes yksityiseen käyttöömme pari erittäin hyvää opasta, DJ:n ja Kayn. Sovimme, että DJ ottaa Tonyn siipiensä suojaan, kouluttaja kun oli, ainakin kahden ensimmäisen sukelluksen ajaksi.

One of the original reasons to travel to New Zealand was the possibility to dive in unique locations. There's lots to pick from, starting from diving on the slopes of a live volcano, and finishing to spectacular cave dives. In the end our schedule got so tight that we decided to dive in Poor Knights for the last three days of our trip. Taking into account Tony's weak diving history it was clear that we would not be diving together close to a volcano or in caves, and I decided it would be too boring to go by myself. We chose a one-man firm called the Knight Divers in Whangarei.

Our skipper Don turned out to be one of those hard working men, who really seem to enjoy what they're doing, despite the rough hours. He very much wanted to offer us a good trip, with his straightforward no-nonsense style, keeping the safety issues on top all the time. One important reason for choosing his boat was that it was relatively small: we would not need to suffer from diving with 30 other tourists. The price was spot on and we got almost to ourselves two very good guides, DJ and Kay. We agreed that DJ, being an instructor, would take extra care of Tony on his first two dives.

A boat emerging from Riko Riko cave.

Poor Knights on suojeltu alue, jonka saaret ovat tuliperäistä kiveä. Rannat ovat usein aivan äkkijyrkät ja saarille rantautuminen on paitsi ehdottoman kiellettyä, näköjään myös lähes mahdotonta. Paikallinen nähtävyys, Riko Riko luola, on maailman suurin meriluola, ja siellä on järjestetty jopa konsertteja. Jopa maailmankuulu Kiri Te Kanawa on laulanut täällä. Luolan akustiikka on uskomaton.

Poor Knights is a nature reserve area, and is formed by volcanic rock. The cliffs are often dead vertical, and getting to the shore is not only totally forbidden, but probably impossible. The local sight is definitely the Riko Riko cave, the worlds largest sea cave, where they have even organized concerts. World famous opera singer Kiri Te Kanawa has performed here. The acoustics of the cave are simply amazing.

Driving through a tunnel close to Blue Mao Mao wall.

Saarten luonteenomaisin piirre on murtuvat kiven muovaamat kaaret ja lyhyet läpikäytävät, joiden läpi voi hyvissä oloissa ajaa isollakin veneellä.

Very characteristic to the islands are sea arches and short tunnels forned by the crumbling rock. One can drive through them in good conditions even with a fairly large boat.

Middle Arch, our third-day location. Somewhere down there is the Bernie's cave.

Inside Riko Riko cave, or second day location.

Sukeltaminen kävi märkkiksillä, ja toiseksi päiväksi olin jo innoissani ostanut uuden tietokoneen (tiedoksi, hintaa tuli puolet siitä mitä täällä joutuisi pulittamaan). Alumiinitankkien kanssa oli välillä mielenkiintoista tasapainottaa, varsinkin kun Tony imi omansa lommoille ensimmäisillä kerroilla ja ajelehti sitten tyylikkäästi pintaan. Itse kietaisin ympärilleni niin paljon ylimääräistä, että alkumatkasta oli hankaluuksia pysyä pohjasta erossa. Nojoo, kaikkeen tottuu ja toisen päivän dyykit menivät jo ilman pohtimisia.

We were diving in wet suits, the water temperature being around 19 degrees celcius (all the way to 100 meters, Don said). The tricky business was to learn to trim with aluminium tanks. Especially Tony had some problems with his buoyancy, mostly because he sucked his tanks empty pretty quickly, and then floated with style up to the surface, despite of DJ hanging on to him. I managed to wrap my self up so well, that I had difficulties staying away from the floor at first. The second day saw us much more comfortable with our kit. 

Don having a break.

Our vessel, the Mercat. It even had a tiny kitchenette.

Veneen suhteen tuli tehtyä oikea valinta. Saarilla pörräsi myös kilpailijoiden paljon suurempia venekuntia, ja meno näytti onnettomalta. En ole varmaan koskaan nähnyt niin monen sukeltajan kasautuvan yhteen botskiin ja pyrkivän veteen. Järjestyksenpitäjillä mahtoi olla kova työ.

We had clearly made the right choice with the boat. There were some bigger boats floating around with ridiculous number of people aboard, trying to get to the water. It cannot be a fun job trying to organize a dive for so many people.

Stingray with a stubby tail. These guys were moving fast for the camera. The specimen above had a wing span of shy meter-n-half.

Poor Knights on veden alla jotain ihan muuta kuin mitä Itämerellä on tottunut, mikä ei varmaan ole yllätys kellekään. Juurikaan muita vesiä käymättömänä en voinut kuin puristaa kalakorttia ja kameraa ja yrittää napata edes jotain siitä paljoudesta, mitä luonnonsuojelualeella on nähtävissä.

Underwater Poor Knights is obviosuly something totally different from the Baltic sea. As I have not seen many other waters than the Baltic, all I could do was to squeeze my fish card and camera, and try to snap pictures of at least some of the riches one can see in the reservation area.

Pale polyps on colourful bedding.

Blue Mao Mao fish. These were everywhere. They come in two shades, at least. I thought I saw black ones, too.

Surfacing in Bernie's cave 8m under water. I was keen to breath from my tank fairly soon after this snap.

Paras sukellus? Täytyy sanoa, että hankala vertailu on kyseessä. Bernie's cave oli yksi hauskimmista sukelluksista mitä olen tehnyt, mutta tämänkin edelle täytyy laittaa sukeltaminen Riko Riko luolan hämäryydessä. Ilman suoraa auringonvaloa luolan pohja on tuliperäisine kivineen kuin kuumaisema, jossa pyörii hämmentävä määrä kaloja. Luolan suuaukolle uitaessa valon määrä kasvaa, ja yhtäkkiä ympärille ilmaantuu värikäs kasvien ja korallien maailma.

The best dive? That's a hard one. Diving in Bernie's cave was very fun indeed, but even ahead of that I have to put the Riko Riko cave. Starting from the dark depths of the cave there is no direct sunlight, and no vegetation. The volcanic rock base forms an environment almost straight from the surface of the moon. Except for the confusing number of fish swimming around. When one approaches the mouth of the cave, and the light gets stronger, suddenly the colors of vegetation and corals appear around you, making it look like you had just stepped out from a cellar to a sunny jungle.