Annin valmistelut

Tässä ensimmäisessä postissani yritän lyhykäisesti selvittää omia lähtövalmistelujani yhdistetylle patikka- ja kiipeilytretkelle Utahiin ja ympäröiviin osavaltioihin. Kuten varmaan terävä lukija hoksasi, minun kirjoitusosuuteni tulevat olemaan suomeksi.

(note for English readers: I'll be writing short versions of my blog-posts in English, if I have time...)

Hyppään Helsinki-Lontoo-Los Angeles koneeseen aikaisin maanantaina 8. lokakuuta. Maahantulomuodollisuudet tuppaavat yleensä viemään parikin tuntia (ruuhkissa enemmän), joten en uskalla varata kovin aikaisia lentoja Losista Las Vegasiin, jossa on tarkoitus treffata Tonyn kanssa. Viestintä voi olla ongelma, sillä se tapahtuu emailitse. Aikaero toimii tässä melko hyvin, jos Helsinki-Lontoo akselilla tapahtuu odottamattomia, saan siitä tiedon Las Vegasiin lähes 14 tuntia ennen aiottua saapumistani.
Paluumatkani olen varannut Las Vegasista San Diegoon, ja sieltä lopulta kotia päin 26. lokakuuta.

Tarkoituksenamme on liikkua enimmäkseen maastossa, joten voi olla, että yöt oikeassa sängyssä jäävät vähiin. Hiukan huolettaa upouuden rinkan kanssa kulkeminen. Samoin uuden karheat vaelluskengät voivat aiheuttaa odottamattomia ongelmia. Mutta minkäs teet. Vanhat varusteet ovat kuluneet käyttökelvottomiksi, tai eivät muuten sovellu kivierämaavaellukseen. Alla hiukan reissun ostoslistaa:

• Nahkaiset, korkeavartiset saappaat (1/4-1/3 säären pituudesta), kunnon kumipohjalla ja hengittävällä vuorella. En halua kiven iskemiä suoraan nilkkaani, kiitos. Vihje: jos olet hankkimassa, hanki selllaisesta paikasta, missä voit kävellä saappailla koeradalla. Omani ostin paikasta, jossa oli rakennettu koivupropseista, kivenmukuloista ja vanerista jyrkästi nouseva lyhyt rata, juuri sopiva testaamaan, hölskyykö kanta, painaako varpaat. Toinen vaihtoehto on kantaa Compedeja tuplapakkaus taskussa...
• Rinkka, 65l. Hyviä puolia kapea ulkomuoto ja keveys (tarjolla olevista kokoluokan toiseksi kevyin, 2.9 kg). Isot sivutaskut tuovat leveyttä lisää, mutta jos niitä ei tarvitse, ne voi sitoa lysyyn. Koko hoidon saa edestä auki, tosi näppärää! Ja eräs tärkeimpiä kriteerejä: rinkan kaikki rensselit saa vedettyä tiukkaan nippuun lentokuljetusta varten. Ei töröttäviä metalliosia tai roikkuvia lenkkejä. Jos et meinaa koskaan lentää rinkkasi kanssa, niin tällä tuskin on väliä.
  
• Pikkureppu, 20l. Vanhasta levisi vetoketju, piru. Odottamaton lisäkulu. Ostin selkäverkolla varustetun, tukevilla olkahihnoilla, ja pussin suu vedetään narulla kiinni, ei vetoketjulla. Urheilupaidan kanssa selkäverkko toimii hyvänä viilentäjänä ja päästää hien haihtumaan. Tämä malli ei luultavasti sovellu tilanteisiin, joissa harrastetaan kerrospukeutumista, sillä verkko on aika pinkeä, ja painaa vaatteet selkään kiinni isolta alueelta. Tarjolla oli myös malli luruilla olkahihnoilla, juoksijamalli, jonka totesin syöpyvän päivävaelluksella omiin hartoihini ainakin 2 sentin syvyydeltä, joten dumppasin sen.
• Mukavat kiipeilykengät. Vielä hankkimatta. Ideoita otetaan vastaan. Nykyiset kenkäni ovat suomalaisella kalliolla ihan ok; 15 metrin nousu, lasketuminen, ja kengät pois. Nyt tarvitaan ekstramukavuutta, sillä tossuilla on seisoskeltava hankalissa asennoissa lähes koko päivä useiden 40 metristen nousupätkien välillä. Jalkani on joko hassun muotoinen tai kiipelijöiden oletetaan olevan masokisteja (no, ehkä vähän), mutta mitenkään ei tunnu löytyvän mallia, joilla voisin seisoskella koko päivän varpaiden mustumatta.