Zion Narrows - 2 päivän vaellus

Zion Narrows on Virgin joen pohjoisen haaran muovaama kanjoni. 'Narrows' tarkoittaa kanjonia tai kanjonin kohtaa, jossa seinät ovat kaksi kertaa korkeampia kuin kanjonin leveys. 'Slot' kanjoni on taas kanjoni, jossa kulkijan kädet ylettyvät koskemaan molempia seiniä yhtäaikaa.

In english: 'Narrows' means a canyon or a part of a canyon, where the vertical walls are twice as heigh as the canyon is wide. In a 'slot' canyon the walls are so close that it is possible to touch them both at the same time.

Zion Narrows on puiston suosituimpia vaellusreittejä ja sinne on loma-aikoina vaikea saada kulkulupia. Meillä kävi tuuri: ruuhkaa ei ollut. Koko kaksipäiväisen vaelluksen aikana emme nähneet ketään muuta, lukkunottamatta lähtöpaikkaa, ja kanjonin loppuosaa. Kaksipäiväiseen reissuun varataan leiriytymispaikka joen varrelta kanjonista. Meille osui pikkuinen leiripaikka nimeltään 'Spotted Owl', Pilkullinen Pöllö, joka oli enää kolmen vartin matkan päässä Big Springs -maamerkistä. Big Springs on eräänlainen rajapyykki. Yleensä leiri rakennetaan ennen sitä, sillä tämän jälkeen Narrows muuttuu 'vaaralliseksi'. Sateiden aikaan kanjonissa voi yllättää tulva, joka pyyhkäisee kaiken tieltään. Ukkosmyrky jossain kaukana voi tuoda vettä joen yläjuoksuille ja sivukanjoneihin, joka sitten pakkautuu valtavalla voimalla läpi koko kanjonin. Turvaohjeet ovat: "nouse heti ylemmäs, vähintään 2 metrin korkeuteen, ja odota". Big Springsin jälkeisellä osuudella ylämaata ei juurikaan ole, ja vaarallisen alueen läpikulku vie pari tuntia. Se on siis hyvä tehdä heti aamusta, kun ukkosmyrskyjen mahdollisuus on hyvin pieni. Syksyllä flash flood ei ole suuri uhka.

For its entirety the trek followed the Virgin River. This started as a stream through pastures, and gradually cut its way into a gorge as more streams converged with it to give it greater erosive power. The colours of the Zion fall were vivid and the trees were a riot of reds and golds.

Matka alkoi paikalliselta ranchilta, mutaiselta pellolta, jossa jäätyneet sorkanpainamat olivat ensimmäisiä esteitä. Klo 8 aamulla aurinko ei vielä paistanut kallioiden takaa ja kaikki oli huurteessa. Syksyinen ylänkö on väreissään uskomattoman kaunis. Juuri kun olimme astumassa joen mutkan taakse metsään, eteemme ilmestyi paikallisia peuroja, kolmen perhe. Kameralaukun rapina hälytti ne kuitenkin liikkeelle.

Matka jatkui joen poikki ristiinrastiin loikkien, ja reunalla kävellen. Alussa vältimme kenkien kastumista ja tasapainoilimme liukkailla kivillä. Tunnin parin päästä kahlasimme jääkylmässä joessa surutta. Joki mutkittelee niin paljon, että kävelykelpoinen penkka vaihtaa puolta joka sadan metrin välein. Yläjuoksulla syksyn punaiset ja keltaiset vaahterat ja tammet olivat reitin kohokohtia.

In the afternoon the vegetated gorge receeded and the shear rock walls of The Narrows dominated. This environment was as dark and forboding as it was unique. We spent a good amount of time walking in the river as there was just no other way. Luckily we had hired neoprene socks and canyoneering shoes so this wasn't the frigid experience that you would imagine.

Kun ensimmäinen 'narrows' tuli vastaan, asetelma muuttui. Vaihdoimme shortseihin ja jatkoimme yhä enemmän kahlaamista muistuttavaa matkaa. Välillä polku vei korkealle joen yläpuolelle ja ohi isompien koskien. Osa ihmisistä ottaa matkalle mukaan kuivapuvun housut. Meistä tämä olisi ollut vain ylimääräinen rasite ja hidaste. Kuvittele pussimaiset housunlahkeet nykimässä jalkoja alta voimakkaassa virrassa! Paljaat pohkeet toimivat parhaiten.

Obsticals like this waterfall had to be negociated. In this case it was easy to take a canyon to the side.

Illalla leiriydyimme kosken kupeelle Spotted Owl -nimiseen leiripaikkaan. Päivän kävely aiheutti jonkilaisen happimyrkytyksen, sillä tipahdimme melko pian teltan pystytyksen jälkeen. Unta riitti kellon ympäri.

Our charming and secluded campsite by the river. After the first hour of the trek we didn't see anyone all day. We went to bed as soon as the sun went down and slept soundly lulled to sleep by the constant noise of the river.

Seuraavana päivänä sää jatkui yhtä kirkkaana kuin edellisenäkin ja jatkoimme kanjonin jylhään osaan ohi Big Springs putouksen. Kanjonin seinät kiemurtelivat mielikuvituksellisesti ja joka mutkan takaa löytyi ainutlaatuisia veden muovaamia muotoja. Tämä matkan osuus vei ehdottomasti eniten kamera-aikaa. Veden määrä ja virtaus kasvoi tasaisesti ja teki poikittaisen kahlauksen hankalaksi. Niinpä jatkoimme yhä enenevässä määrin kulkua virran suuntaisesti.

Matkan loppupäässä alkkoi tulla vastaa turisteja, jotka tekevät vain Narrowsin alaosan joko sandaaleissa, paljasjaloin (hui!), tai vuokratuissa kuivahousuissa. Jotkut suunnitellen, jotkut mielijohteesta jokeen hypäten. Meitä rinkka selässä vastakkaiseen suuntaan kulkijoita hiukan ihmeteltiin ja tiedusteltiin, onko koko matkasta todella mahdollista suoriutua vain shortseissa ja neopreenisukissa. Kyllä on.