Las Vegas, fantastinen huijaus

Pelikoneet kävelevät vastaan jo lentokentällä. Yksikätiset rosvot kilisevät rivissä, vilkutellen valoja ja mainostaen suomalaisittain järjettömiä voittoja. Ja ihmiset veivaavat niitä. Itse en ole laittanut pelikoneisiin lanttiakaan, enkä luultavasti laita paluumatkallakaan. Hyvä puoli Las Vegasin kasinosirkuksessa on, että hotellihuoneet ovat helposti 30-50% muiden samankokoisten kaupunkien hotellihinnoista. Joka hotellissa on kasino, tai pitäisikö sanoa, joka kasinolla on hotelli. Hotellien alihinnoittelu tulee helposti takaisin kasinoiden kautta. Toisaalta, hotellihuoneet ovat hyvin riisuttuja, ja hotellien tähditys luistaa yläkanttiin ainakin yhdellä tähdellä.
Jokainen telkkaria katsonut tietää Las Vegasista valomeren. Se onkin asia, joka ei turistia jätä rauhaan, niin kauan kuin kaupungin alueella liikkuu. Joka kasinolla on oma, mielikuvituksellinen fasaadinsa, joka syö pienen kaupungin verran sähköä. Kun kävelet lähelle, neonvalojen surina ja hehkulamppujen napsahtelu on korvin kuultavissa, kun peilikoneiden kilinässä tulee sekunnin tauko. Fantastiset kulissit on yleensä nostettu reilusti katutason yläpuolelle. Lähitarkastelu voisikin tappaa illuusion tehokkaasti: kulissit ovat enimmäkseen maalaamatonta betonia ja ruosteista terästä.
On aika sopivaa, että Vegasin suosituimmat showt musiikin jälkeen ovat taikuriesityksiä - silmäkääntötemppuja. Voi olla että oma kyynisyyteni on huipussaan, mutta en tavannut paikassa mitään aitoa, josta olisin todella voinut sanoa: "Tuohan oli hienoa." Vegasin kohokohta onkin itse asiassa Red Rock kanjoni, suojeltu alue, jossa voi nähdä maailman oudoimpia maankerroksen muotoja, kivettyneitä hiekkadyynejä. No, okei, se sirkusesitys Circus-kasinolla on kuulemma ihan oikeasti trapetsitaiteen huippu. Se pitänee nähdä.