English (Anni): Canyonlands is something different, again. This time I wont go into geological details. The amount of rock in this place is something I have never seen before. The whole time you're visiting just two places: either the edge of a canyon, or a bottom of a canyon. In the canyons, which can be so eroded, that you don't realize that you're actually in one, the sheer cliff faces loom over you, half buried in red gravel. On top of the tables you only see the zig zag of canyons splitting the earth to isolated islands. Standing on the edge it is impossible to see, where the canyons actually go. The eye cannot follow the twists and turns.
Finnish (Anni): Canyonlands on alueena taas hiukan erilainen kuin aiemmat paikat, joissa olemme vierailleet. Täällä tuntuu siltä, että seisot joko kanjonin reunalla, tai sellaisen pohjalla. Pohjalla ollessa et tosin aina hoksaa käveleväsi kanjonissa, sillä ne saattavat olla niin laveiksi kuluneita. Minkä kyllä huomaa, ovat valtavat kivseinät, jotka kohoavat joka puolella, niin kauas kuin näkyvyyttä riittää, perustat hautautuneita punaiseen soraan. Missään en ole nähnyt näin paljon pystysuoraa kiviseinää. Kanjonin reunalla seistessä silä ei kykene seuraamaan, minne kanjonit kulkevat. Koko maa on rakoillut ja uurteinen, jakaen maan jalkojen alla saarekkeisiin.
English: Wildlife in Canyonlands is perhaps a little 'wilder' than it is elsewhere we've visited. First of all, the reliable tourist-indicator chipmunk is essentially missing. Instead, I was woken up on two mornings by a pair of coyotes. I assume they were a pair. Someone who knows these animals could tell you differently. To me, it sounded like Mr. Coyote started the early morning show, and after a moment, Mrs. Coyote joined in. The song did not last too long, but it surely woke me up enough so I could mumble: "Shut up, you two."
Finnish: Luonto Canyonlandsissa on ehkä hiukan villimpää, kuin mitä se on ollut aiemmissa paikoissa. Ensinnäkin, aina luotettava turismin ystävä ja opportunisti chipmunk loisti poissaolollaan. Ilmeisesti pohjoisemmalla alueella on vilkkaampaa ja pähkinäpusseja tiheämmässä. Lisäksi kahtena aamuna minut sai hereille kojoottipari, ainakin kuvittelisin että kyseessä oli pariskunta. Asiasta paremmin perillä olevat voisivat valaista. Aikaisin aamulla, ennen auringonnousua, herra Kojootti aloitti konsertin, johon rouva Kojootti liittyi hetkeä myöhemmin. Esitys ei kumpanakaan aamuna ollut turhan pitkä, mutta sai minut kuitenkin sen verran hereille, että kirosin ääneen mokomia kukkujia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment