Abel Tasman

Abel Tasman Kansallispuisto on taatusti upeimpia puistoja koko eteläsaarella. Se sijaitsee aivan eteläsaaren pohjoisrannikolla, suojassa Tasmanian meren aalloilta. Sää on kesällä trooppinen, saapuessamme hakattiin lämpöennäyksiä. Vuokrasimme kahden melojan merikajakin kolmeksi päiväksi.
The Abel Tasman National Park is definitely one of the most gorgeous parks in the South Island. It is sheltered from the heavy seas of Tasman in a large bay, and harbours numerous beaches, wildlife and forests. We hired a double kayak for three days.

Water taxi about to unload. Very typical sight around here.

Vesitaxit surffasivat eestaas pitkin rantaa vieden kajakkeja ja melojia eri rannoille. Vesitaksi on itsessään melkoinen elämys. Koska lähtöpaikassa (tai missään) ei ole laitureita, taksit ajavat suoraan traktorin vetämään traileriin, ja traktori kiskoo veneen vedestä. Sitten vene kuskataan jonnekin kajakkivuokraamojen liepeille ja jengi hyppää kyytiin. Traktori kuskaa koko läjän rannalle, peruuttaa taksin veteen, ja taas mennään. Kajakkien lastaus toimii periaatteella: "Aina on tilaa yhdelle."

The water taxis surfed back and forth the coast dropping and picking kayaks and paddlers as they went. A taxi ride is an experience in itself. There are no jetties, so tractors pick the boats up from the surf, and drive them to be loaded inland. Then the tractors reverse the taxis back to the shallow surf, with the passengers.

The weather being gorgeous, and in the middle of the high season, this is how most of the beaches looked like. Onetahuti Bay, where the water taxi dropped us off.

Bark Bay, evening.

Reittimme käsitti kaksi yöpymistä teltassa retkeilyalueilla. Telttapaikat olivat Medlands ja Observation rannoilla. Sää pysyi hävyttömän hyvänä koko ajan.

Our route included two nights in a tent at the Medlands and Observation beaches. The weather did not let us down in all that time.

Bark Bay lagoon at low tide.

Aika nopeasti opimme seuraamaan vuorovettä. Korkean vuoroveden laguunit olivat upeaita, tosin emmen oikein onnistuneet ajastamaan melontaamme niin, että olisimme osuneet niihin korkean vuoroveden aikaan. Sen sijaan kävelimme niissä paljon. Melkein joka paikkaan pääsee jos ei pelkää kastumista. Kajakin vetäminen tarpeeksi korkealle rannalle yöksi oli myös jotain, jota ei mielellään unohtanut. Jos käännät täällä rannalle selkäsi edes puoleksi tunniksi, veneesi saattaa kellua kaukana ulapalla ja hiekalle jätetyt reppusi ovat puolen metrin syvyydessä.

One learns pretty quickly to follow the tides here. Especially, you need to keep your kayak safe even during the very short stops on the beaches. The high tide can come in amazingly quickly, and you do not want to turn your back on your kayak, unless it is moored high up on the beach. High tide lagoons are beautiful paddling places, we just managed to miss the tide almost always. Mostly we walked around, sometimes wading through chest deep water.

Torrent Bay, one of our lunch stops.

Torrent Bay had some weird rocks and caves.

Kolmen päivän melonta osoittautui varsin kevyeksi puuhaksi. Aamupäivällä meloimme kolmisen tuntia, mikä toi meidät käytännössä seuraavaan leiripaikkaan. Tämän jälkeen hohhailimme ympäriinsä tehden kaikenlaista. Veden kanssa puljaaminen on tietenkin pääasia, mutta vaeltelu sisämaahan osoittatui myös aika rattoisaksi. Tony onnistui snorklaamalla bongaamaan melkoisen määrän mereneläviä. Minulle vesi oli hiukan liian vilpakkaa sukelteluun.

Three days of paddling turned out to be not so strenous. In the morning we paddled about three hours, which took us to our next camping site. The rest of the day we had 'off', mostly meaning walking, snorkeling (Tony, too cold for my taste), and photographing. Some low tide traverse attempts between beaches were in the itinerary too, although these were not so successfull, and potentially could have made us very wet.

Little stream flowing to the sea at Observation Beach.

Observation Beach at dusk.

Observation Beach, kayak moored for the night.

Observation Beach, again at dusk.

Adele Island seen from the Observation Beach.

Star trails. Abel Tasman suffers very little from light pollution. The bright lights are sailing boats anchored in the shelter of Adele Island.

Jokaisessa paratiisissa on aina se käärme. Abel Tasmanissa kärmeen roolin ottaa ehdottomasti hiekkakärpänen, joka eniten muistuttaa kotoista mäkäräistä. Kuulimme inhottavia faktoja tästä ötökästä. Kuten kotonakin, kärpänen puraisee palan ihoa irti. Tämä on se reikä. Kutina syntyy siitä, että pureman jälkeen kärpänen pissii haavaan. Pikku pisu kutiaa päiväkausia ja on yksi inhottavimpia kokemuksia mitä täältä on tullut kerättyä. Et mitenkään voi unohtaa hyvää ötökkäkarkotinta repusta, muuten olet ongelmissa. Meidät pelasti norjalais-englantilais-ruotsalainen retkikunta. Kiitos heille.

In every paradise, there is a pest. In Abel Tasman it is certainly the sandfly. We heard some icky stories about these flies. Apparently they bite a chunk off you, like our homely midges do, and then they pee on you... This miniscule widdle is the thing that stings, and itches for days. Dirty.

Fisherman Island. Some free exploring amongst the low tide rocks.