Arthur's Pass

On the way to Arthur's Pass

Ihan aluksi meidän oli tarkoitus patikoida Arthur's Passissa, mutta kuten aiemmista tarinoista käy ilmi, sää ei meitä suosinut. Tästä johtuen päätimme ajaa puiston läpi, ja pysähtyä lyhykäiselle kävelyretkelle, katsomaan puiston kuuluisimpia nähtävyyksiä: vesiputouksia. Matka Artur's Passiin oli (taas) pirun mutkainen, mutta maisemat sitäkin upeammat. Huono sää oli selkeästi siirtymässä jonnekin muualle.

Right at the beginning we were supposed to hike in the Arthur's Pass, but as you can read from the previous postings, the weather was very much against us. Instead, we decided to drive through the park on our way to West Coast, and go see the most famous features of the park: its water falls.

River Bealey just before the Arthur's Pass.

Matkan varrella saimme lisätuntumaa eteläsaaren tiestöön. Välillä omat perävalot näkyivät. Mutkat on merkitty hyvin ja niille on annettu valaiseva nopeusehdotus, hitaimmillaan ollaan ryömitty 25 km/h mutkasta noin kympin tuntivauhtia. Tämä on alkuun aika pelottavaa, varsinkin kun tieto ovat kapeita ja ajetaan väärällä puolella hämmennyksen lisäämiseksi. Toisaalta, vuoristotiet on varustettu aika sopivin väliajoin levennyksillä, joilla hitaammat kiltisti(!) väistävät nopeampia.

On our way we got to know better the windy mountain roads of the south island. The bends are clearly marked and equipped with spot-on suggestions for speed. In the beginning driving these bends is a little alarming, the wrong-sided traffic adding to the confusion. On the other hand, all roads are nicely supplied with broad shoulders for the slow to give way to the fast.

Devils Punchbowl falls. About at the distance from where it was possible to photograph it.

Vesiputousten valokuvaaminen ei osoittautunut ihan helpoksi. Kuten sanottu, Arthur's Pass on paikka jossa sataa usein ja paljon. Sikäläinen metsä voidaan kai luokitella sademetsäksi. Edellispäivän sateen jäljiltä vettä oli liikkeellä erittäin paljon, mikä teki putouksen lähestymisen usean sadan euron kameran kanssa vähintään jännittäväksi. Päätimme pitää arvokameramme piilossa. Yritin näpätä kuvan vedenpitävällä pikkudigillä, mutta tulos on heikko. Ainoa hyvä kuva tuli erittäin kaukaa polun varrelta. Polku vie aivan putouksen eteen, mutta yleisölle tarkoitettu lava on kuin vesisateessa, putouksesta sinkoaa vettä ja vesihöyryä usean sadan metrin päähän.

It turned out not to be trivial to photograph the big falls right after rain. There was so much of water in move that it made approaching the falls with an expensive camera just insane. I tried to snap a photo from the wet viewing platform with our water proof little digi, but the result is not too good. The best pictures were always taken from afar. The falls can sprinkle water on a day like this over a distance of hundreds of meters.

Bridal veil falls, smaller fall down stream the big one.

We ended up walking to two falls in the end, first the Devil's Punchbowl, and then the Bridal Veil. Bridal veil walk wnt through a thick Beech forest, which was a new experience to us.

Bridal veil from a distance.

A random stream we happened to come across with.