Arches, kuten muukin Colorado tasanko, on vanhaa merenpohjaa. Meri vetäytyi, ja jätti kerroksen suolaa jälkeensä. Alue aavikoitui, ja hiekkadyynit pakkaantuivat ja kivettyivät kerroksittain, muodostaen alueelle tyypillisen hiekkakivikerrostuman. Alla oleva suolakerros vajosi, liukeni tai muuten vain katosi hiekkakiven alta (en ole ihan varma kuinka) ja koko tasanko romahti alaspäin. Romahdus aiheutti samansuuntaisia halkeamia hiekkakivessä. Seuraavaksi koko tasanko nousi ylöspäin, maankuoren liikkeiden seurauksena, ja olemassaolevat kivihalkeamat 'aukesivat', synnyttäen 'lapoja', pitkulaisia samansuuntaisia kiviharjanteita, joiden reunat vesi ja eroosio söi pyöreiksi ja syviksi.
Alueelle nimen antaneet kivikaaret ovat näistä 'lavoista' kulumalla syntyneitä. Sama vesi, joka hioo lapojen reunoja, syö pehmeää kiveä niiden keskeltä, ja romahduttaa lapaa sisältä ja altapäin. Näin lavan yläosa jää kaarena pystyyn, kun taas kivilavan sisäosa häviää pikkuhiljaa. Ylläoleva Landscape Arch itse asiassa on viimeksi pudottanut kiviainesta vuonna 1995, säikäyttäen ryhmän alla istuneita, lounastavia turisteja. Onneksi kiven pauke ja narina hälytti jengin ajoissa juoksuun, kukaan ei jäänyt alle. Kaari on nyt siis olennaisesti ohuempi kuin 15 vuotta sitten, ja alle ei saa enää mennä. Muihin kaariin vastaavaa kieltoa ei ollut.
Kaaria on kaikenkokoisia ja näköisiä joka paikassa, pienen kävelumatkan päässä puiston päätieltä. Näitä kuvia riittää.
Näillä kaarilla on helppo pelleillä maisemakuvia suunnitellessa. Takaa voi näkyä vaikka mitä.
Yllä näkyy hyvin kivilapojen samansuuntainen muodostelma. Lapojen ja kaarien välistä sadevesi kuluttaa irtonaista ainesta pois, ja talvella jäätyvä vesi murtaa kiveä pikkuhiljaa hiekaksi.
Osa kaarille vievistä poluista oli merkattu 'primitiivisiksi'. Toisin sanoen, polku ei ollut päällystetty ja ojitettu. Tällaiset varoitukset saattavat aiheuttaa inflaatiota varoituksien tehossa :)
Ja viimein, Delicate Arch, Utahin osavaltion epävirallinen symboli. Paras valokuvaushetki kuulemma juuri auringonlaskun aikaan. Tästä jouduimme hiukan luistamaan, sillä taivas oli melkoisen pilvessä. Jätimme joukon toiveikkaita turisteja kameroineen odottamaan auringon viimeistä pilkahdusta, toivottavasti ei turhaan. Kaari on valtavan (jalkapallokentän kokoisen) hiidenkirnun kupeessa. Todellinen maamerkki, joka harvoin pääsee itse kuvaan.
No comments:
Post a Comment